Tuskien kautta Kiurujen yöhön

Tässä kohteessa oli värejä jo entuudestaan, nyt niitä vain vaihdettiin, punaisen sävyistä sinisiin. Ja mitä saisinkaan asentaa, yhtä kaikkien aikojen lemppareistani, Kaipiaisen suunnitteleman Kiurujen yö -tapetin ja vieläpä koboltinsinisen, jollaisesta olen haaveillut jo kauan itsellenikin. Mutta voi, mikä minua olikaan vastassa.

Täytyy sanoa, että kyllä se ammattilaiseltakin saattaa usko loppua omaan tekemiseensä ja nyt kävi kyllä niin. Tässä niin ikään kauniissa tapetissa oli metallinhohtoisia kukkakuvioita, joista punainen pohjaväri oli koholla. Tapetti ei meinannut kukkakuvioiden kohdalta irrota millään, vaikka kuinka kasteli. Eikä hiominenkaan auttanut, joten piipertämiseksi meni ja työhön tuhrautui monta tuntia, vaikka kyseessä oli vain yksi seinä. Jotenkin tuo metalli oli reagoinut kiinnitysaineen kanssa niin, että irtosi tosiaan vain pieninä palasina. Punaiset kohdat sen sijaan olisivat irronneet hyvin, mutta kuten kuvista näkyy, niitä kohtia oli vähän

Loppu hyvin kaikki hyvin ja tapetista päästiin eroon Sitten vain tasoittelemaan. Tässä siis muiden seinien edelliset sävyt.

Tällä kertaa en käyttänyt pohjamaalia, vaan maalasin pintamaalilla kahteen kertaan. Vaikka indigonsininen sävytettiin kirkkaaseen pohjaan, ei se luvannut huonoa peittävyyttä, eikä se sitä ollutkaan. Kaksi kerrosta riitti hyvin.

Seinien kuivuttua asensin vielä tuon unelman yhdelle seinälle. Voi miten hieno yhdistelmä. Tästä huoneesta en meinannut malttaa lähteä lainkaan

Heinäkuussa aion pitää vähän lomaakin, joten seuraavassa postauksessa saattaa tulla lomakuulumisia. Siihen saakka kaunista kesänjatkoa kaikille!