Pinkopahvia ja nupinauloja

Nyt pääsen kertomaan teille tähänastisen elämäni mielenkiintoisimmasta projektista. Minulta kysyttiin keväällä, olisinko kiinnostunut lähtemään apuvoimaksi kahden huoneen projektiin. Tottahan minä innostuin, mutta kun kuulin, mistä oli kyse, alkoi minua myös jännittämään. No miksi ihmeessä? No siksi, koska en ollut koskaan edes nähnyt tehtävän kyseisiä hommia livenä.

(Klikkaamalla kuvaa, saat sen isommaksi.)

Kyseessä oli 1700-luvulla rakennettu ja muutamaan otteeseen, eri vuosikymmeninä remontoidusta pohjalaistalosta. Talon uusi isäntä perheineen oli asuttanut tätä kotitilaansa jo muutaman vuoden ajan ja remontoinut sitä talon alkuperäistä ilmettä palauttaen. Hän oli löytänyt remontoidessaan vanhoja, aivan alkuperäisiä tapetteja muutamasta kamarista. Siitä ajatus oli sitten lähtenyt. Hän piirsi alkuperäisten tapettien mukaiset painomuotit ja valmisti uudet tapetit itse. Näin hän oli edennyt huone huoneelta. Ja kuten niin usein, tässäkin remontointiin oli tullut vähän taukoa. Nyt olisi vuorossa kaksi viimeistä huonetta. Molempiin asennettaisiin hirsien päälle pinkopahvit. Toiseen huoneeseen laitettaisiin lisäksi isännän itsensä piirtämä ja maalama upea tapetti. Toiseen huoneeseen maalattaisiin tapetti suoraan seinään. Hui

Homma lähti liikkeelle nurkkapalojen kiinnittämisellä. Tällä haluttiin varmistaa sitä, että nurkat saataisiin mahdollisimman tiukoiksi, ettei pinkopahvi ja tapetti pyöristäisi nurkkia. Ja sitten vain valmiiksi kostutetut pinkopahvit, nupinauloja ja vasara.

Kosteat pinkopahvit nostetaan seinälle vuota kerrallaan ja naulataan ensin ylhäältä ja alhaalta, sitten sivuilta. Keskisaumoja ei naulata, vaan liimataan. Ja naulojahan kuluu, kun sentin välein naputellaan. Miksi kuvassa on sitten osa nauloista naulaamatta pohjaan asti? No, perheen kuopus innostui naulaamisesta ja hänelle annettiinkin tehtäväksi naputella pystyssä olevat naulat pohjaan. Ja tottahan meille lisäkädet kelpasi  Innokkaasti poika naulasikin, harmitteli vielä työn päätyttyä, että olisi naputellut enemmänkin.

Lopuksi nupinaulat peitetään pinkopahvin suikaleilla, joita on reunoilta hieman ohennettu. Peittäminen tehdään siksi, ettei naulanpäät kuulla tapetin läpi, eivätkä hajota vuotaa.

Minua pelotti ja epäilytti pinkopahvin aaltoilevuus ja se, ettei se ole kauttaaltaan kunnolla seinässä kiinni. Isännän vakuutteluista huolimatta en voinut millään uskoa, että kuivuessaan se suoristuu ja tiukkenee. Mutta kun seuraavana aamuna palasin työmaalle, juuri näin oli käynyt. Pahvit olivat kuivat, sileät, suorat ja tiukat. Sitten vain tapetoimaan. Mutta voi hyvänen aika kuinka pahvitkin taas kastuivat tapetoitaessa. Liisteröimme kaiken varalta sekä seinät että tapettivuodat, jotta tapetit kiinnittyisivät kunnolla. Seinät olivat kuin aaltopahvia ja tapetointi oli todella hankalaa, olinhan tottunut tapetoimaan koville pinnoille, en kelluville. Jälleen isäntä joutui vakuuttelemaan, että luota vaan, kyllä ne suoristuvat kuivuessaan. No eihän siinä muu auttanut kuin uskoa ja luottaa

Seuraavana aamuna oli taas ihmettelemistä, kun tapetit olivat pysyneet seinässä ja kaikki oli kuivaa ja suoraa, pinkopahveja myöden. En olisi kyllä uskonut, ellen olisi omin silmin nähnyt

Kuten varmaan huomasittekin, ei tapettia laitettu ylös saakka, vaan sinne jätettiin valkoinen kaistale. Tällä vähän kevennettiin huoneen ilmettä. Yläosan pinkopahvi maalattiin valkoisella kahteen kertaan ja rajakohtaan isäntä valmisti myös boordinauhan itse. Lopputuloksena perheen vanhempi tytär sai upeimman huoneen ikinä

Perheen nuorempi tytär saisi huoneen yläkerrasta. Tänne laitettiin myös aluksi pinkopahvit, joiden päälle tapetoin valkoisen tapetin. Nyt jo vähän luottavaisemmin mielin, vaikka seinät taas aaltoilivatkin pahasti. Vuodat oli pakko tapetoida limisaumaan, koska sekä pinkopahvin että tapettivuodan kastuminen ja kuivuminen olisi saattanut jättää ikäviä rakoja saumoihin.

Ja niinhän se taas yön aikana suoristui kuin taikaiskusta

Tähän huoneeseen oli siis tarkoitus maalata kuvio suoraan seinään. Talon isäntä oli teettänyt kuvat canvas-tauluille, jotka sitten leikattiin sabloneiksi.

Ensimmäisessä vaiheessa maalattiin vaaleanharmaalla ja keltaisella.

Ja koska kyseessä oli savimaali, oli maalarin kädet sen näköiset Kokeilimme telaa, vaahtomuovia ja siveltimiä. Tela olisi ollut nopein, mutta se ei tehnyt lopulta kunnolla kuvioita seinään, kun sabluunaan oli kasaantunut maalia. Vaahtomuovilla tuputtaen, ja pienet kohdat siveltimellä, oli paras ja nopein tapa.

Kun seinät oli kierretty ensimmäisellä sablonilla, oli toisen vuoro. Tällä mentiin ensimmäisen kuvion päälle, tietysti aina oikeaan kohtaan siten, että kuviot täydentäisivät toisiaan. Värinä tässä toisella kierroksella oli tummempi harmaa.

Näin edettiin seinä seinältä ja kukkiin tehtiin vielä rajaukset sekä varjostukset, jotta lopputulos olisi kolmiulotteisempi.

Viimeisessä vaiheessa keltaisen joukkoon maalattiin vähän oranssia, että tapetti sointuisi olemassa olevan boordin kanssa paremmin.

Ja niin vain lopulta valmista tuli ja tämäkin tytär sai upeimman huoneen ikinä

Aivan mielettömän ihana projekti kaikin puolin. Kävin varmasti kaikki tunnetilat läpi, mutta ennen kaikkea opin roppakaupalla uutta. Iso kiitos vielä isäntäperheelle, että sain olla mukana   Jos minulta vielä joskus kysyttäisiin, aivan varmasti lähtisin uudestaan tällaiseen mukaan, apukäsiksi

Seuraavassa postauksessa luvassa vähän tavanomaisempia projektejani. Siihen saakka ihania syyspäiviä toivotellen!