Kulttuurimatka Gdanskiin

Takaisin blogeihin

Tammikuun lopulla lähdin pienelle kulttuurimatkalle Puolaan, Gdanskiin. Matkassa kaikki oli uutta; lentoyhtiö, lähtökenttä, kohdemaa ja sitä kautta tietysti myös hotelli wink Matkaan lähdin Turusta, jossa oli pienen lentokentän edut, ei jonottamista missään. Wizzair oli halpalentoyhtiö, josta en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta kokemus oli miellyttävä. Majoituin Hotel Admiraliin, joka oli rankattu neljän tähden hotelliksi, ja oli kyllä sitä myös. Toki nyt ei ollut varsinainen turistikausi, joten siellä oli tosi hiljaista, jonka vuoksi myöskään iltaisin hotellin ravintolassa tai baarissa ei juuri ketään näkynyt, vaikka he olivat yrittäneet ohjelmaa järjestääkin. Siisti ja tilava huone, mutta palvelu puolalaiseen tyyliin hieman tylyhköä. Tai ei ehkä niinkään tylyä, mutta asiakkaita ei huomioitu sillä pieteetillä, mihin täällä kotimaassa on tottunut. Siinä oli siis ensimmäinen kulttuuriero smiley  Sää Gdanskissa oli lähes samanlainen kuin Suomesta lähtiessä, muutama aste pakkasta ja pilvistä. Lunta siellä toki ei ollut enää ollenkaan, joten siinä mielessä heillä kevät on varmasti hieman lähempänä kuin meillä. Matkani pääasiallisin tarkoitus oli tutustua kaupungin nähtävyyksiin ja etenkin arkkitehtuuriin ja sitä siellä totta vie oli.

Gdanskin kaupunki on noin puolen miljoonan asukkaan kaupunki, johon kuuluvat lisäksi Sopot ja Gdynia, onhan kyseessä kolmoiskaupunki. Kaikkiaan alueen asukasluku on noin 750 000. Koska matkani kesti vain kaksi yötä, en käynyt Sopotissa ja Gdyniassa lainkaan, joten uutta nähtävää vielä jäi wink Keskusta-alue on hyvin käveltävissä läpeensä, eikä sinun tarvitse juuri miettiä oletko vanhassa kaupungissa vai uudessa, sen kun kuljet minne nenä osoittaa. Vanha kaupunki on nimenä Gdanskissa vähän hämäävä, sillä siellä sijaitsee kaikki "elämä" ja on näin pääasiallinen oleskelupaikka. Hotellini sijaitsi muuten aivan tämän vanhan kaupungin rajalla, joten olin lähes ytimessä. Vanhassa kaupungissa sijaitsee myös telakka-alue, joka oli ainoa paikka, jossa sodan jäljet enää näkyivät. Eikä sielläkään kovin paljoa, muutama hassu talo, jota ei oltu restauroitu. Muuten rakennukset olivat joko säilyneet tai ne oli kunnostettu täysin alkuperäisten näköisiksi.

Telakka-alueen läheisyydessä sijaitsi myös Toisen maailmansodan museo Gdanskissal. Täällä en vieraillut, sillä olin kuullut siellä vierähtävän jopa neljä tuntia ihan helposti, joten jätin senkin seuraavaan kertaan.

Vanhan kaupungin lähes kaikki ruokailupaikat ja kahvilat olivat sijoittuneet Motlawa-joen rannalle, jossa oli tämä iltaisin valaistu maamerkki. Hotellini sijaitsi noin 100 metrin päässä tästä maamerkistä, joten olin todellakin tapahtumien keskellä.

Joen varrelta löytyi myös parit laivat, vanhempi purjelaiva ja hieman uudempi höyrylaiva, jotka kuuluivat osana merenkulkumuseoon. Uudempi Soldek-laiva on perinteinen höyrylaiva, joka valmistui toisen maailmansodan jälkimainingeissa 1948. Ennen museolaivaksi joutumistaan se seilasi maailman meriä kolmen vuosikymmenen ajan.

Stary Zuraw -nostokurki on merenkulkumuseon osista näyttävämpiä. Merenkulkumuseo on siis "ripoteltu" osiksi sinne tänne, joista suurin osa löytyy tämän joen rannoilta, mutta myös muualta kaupungista.

Aivan hotellini takaa lähti meripihkakuja, jonka varrelta löytyi toinen toistaan upeampia koruja ja taideteoksia, jotka oli valmistettu siis meripihkasta. Tottahan sieltä koru jäi kaulaan matkamuistoksi. Samalla kadulla sijaitsi meripihkamuseo - Muzeum bursztynu, jossa olisin halunnut käydä, mutta se oli jostain tuntemattomasta syystä suljettu molempina päivinä. Kadun toisesta päästä löytyi kuitenkin argeologinen museo - Muzeum Archeologiczne ja sinne sentään pääsin sisään. Siellä olikin kaikenlaista nähtävää aina Sudanista asti tulevista savimajojen kopioista toisen maailmansodan aikaiseen rekvisiittaan.

Matkani ajoittuis siis tammikuun lopulle, mutta Gdanskissa oli joulu vielä näyttävästi esillä. Tosin se oli hyvin amerikkalaisvaikutteista, joka ei niinkään ole makuuni.

Eräältä pieneltä kujalta löytyi kuitenkin koriste, joka oli mieleeni. Syy tähän oli varmaankin se, että puun pallokoristeet oli valaistu ulkoapäin rakennuksen katolta, eivätkä itse pallot siis valaisseet.

Maailmanpyörässä ajattelin käydä retkeni toisena iltana, mutta silloin oli niin valtava sumu, ettei sieltä olisi nähnyt yhtään pidemmälle kuin maan tasalta. Ehkä korkeanpaikankammoiselle hyvä näin wink

Ja vihdoin päästään siihen kulttuuriosioon, jossa minun silmäni ja sieluni lepäävät reissuilla: rakennukset ja niiden arkkitehtuuri. Ja niitähän täällä tosiaan riitti heart

Rautatieasema oli täälläkin todella näyttävä rakennus.

Hieman ennen rautatieasemaa löytyi tällainen tienviitta. En kuitenkaan ihan ajatellut talsia takaisin Turkuun wink

Kaikki mukava päättyy aikanaan, ja oli aika kääntää se nokka kotia kohti. Todella kaunis paikka näin talven jäljiltäkin. Seuraavalla kerralla tänne täytyy mennä joko loppukeväästä tai kesällä niin näkee myös sen aistittavissa olevan vehreyden.

Seuraavassa postauksessa kerron eräästä vinyylimaton asennuksesta. Siihen saakka nauttikaamme talvesta!

 

Jokaiseen sisustukseen kuuluu helmi. Iso tai pieni. Yksi tai useampi.