Lato olohuoneessa?

Viime postauksessani lupasin kertoa teille tämän kesän "kontkauksestani" ja sitä se todella oli :D Jos olisin etukäteen arvannut, miten työläs projekti oli, en ehkä olisi haaskannut loma-aikaani sille. Toisaalta nyt se on valmis, ja lopputulos parempi kuin uskalsin odottaa.

Taustoja avatakseni, olen aina tykännyt kaikesta vanhasta ja se myös näkyy kodissani. Olen haaveillut ladonseinälaudoista tehdystä tehosteesta vuosia, mutta en oikein ole keksinyt, mitä se voisi olla ja asia onkin jäänyt taka-alalle. Nyt sattui kuitenkin niin, että eräällä asiakkaallani oli jonkin verran ko. lautoja ylimääräisenä ja ne tulivat puheeksi eräässä tapaamisessamme. Siitähän se ajatus sitten lähti laukalle, eikä mennyt kauaa, kun idea oli valmis. Sen toteuttaminen kyllä aiheutti välillä harmaita hiuksia, eikä lopputulos ollut lähimainkaan kirkkaana päässäni, kun tämän tekemiseen ryhdyin. Mutta luotin itseeni siinä, että aina on valmista tullut :) Eräänä kauniina kesäpäivänä laudat sitten saapuivat pihaani.

Ensi töikseni pesin ne painepesurilla, koska niissä oli jonkin verran mm. multaa sekä sammalta ja jäkälää. Pestyt laudat nostin seinää vasten pystyyn ja annoin niiden valuttaa ylimääräiset vedet maahan. Tässä vaiheessa laudat näyttivät vielä aika karuilta ja mietin, että mitähän tästä tulee, onnistuuko näistä tehdä tehosteseinää lainkaan. Päivän vettä valutettuaan, siirsin laudat kuivumaan terassilleni.

Kun laudat olivat täysin kuivuneet, sahasin ne oikean pituisiksi. Samalla huomasin, ettei kaikki jäkälä ollut irronnut. Niinpä harjasin niitä teräsharjalla ja samalla poistin vanhoja ruosteisia nauloja, mikäli niitä oli johonkin jäänyt sekä hion sahatut päät.

Ja niinhän siinä kävi, että ilman haaveria ei tästä selvitty. Raapaisin jalkani vahingossa yhteen naulaan, jota en huomannut. Kyllä otti kipeää ja kyllä muuten tuli verta, sitä oli pitkin lattioita terassin ja kylpyhuoneen välimaastossa. Onneksi oli rokotukset voimassa.

Laastaroinnin jälkeen oli vuorossa lautojen suojauskäsittely. Olisin halunnut, että ei olisi tarvinnut mitään pintaan laittaa, mutta tässä tapauksessa niin oli parempi. Lautojen pintapuoli oli paikoin sen verran huonossa kunnossa, että ilme raikastuisi suojakäsittelyllä. Tähän käytin kirkasta saunasuojaa, joka auttaa myös mahdollisten hajuhaittojen estämisessä.

Ja sitten alkoi armoton mallailu, että miten laudat asettelisin. Haastetta toi se, että täysin punamultaisia oli vain yksi ja vain yksi oli myös vähän muista leveämpää lautaa. Ne olivat tietysti ne huomiokohdat tulevassa seinässä, joten niitä en sitten haluaisi peittää huonekaluilla yms. mitä ikinä tämän eteen tulisikaan. Eli niille oli löydyttävä paraatipaikat. Tähän kulutin liiankin paljon aikaa, koska ajatus lähti väärästä päästä, itse laudoista. Jonkin aikaa tuskailtuani, hoksasin että minunhan on mentävä sisälle jälleen kerran mittailemaan ja miettimään, mihin kohtaan mikäkin huonekalu ja esine seinän edessä tulee. Että ihminen voi joskus olla tyhmä :D Eikö suunnittelijan nimenomaan pitäisi tietää, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...

Ankaran välppäämisen jälkeen käsittelin välirimat, jotta ne eivät erottuisi lautojen raoista. Olin päättänyt kiinnittää ensin rimat seinään ja laudat vasta näihin rimoihin. Näin vältetään mieletön määrä reikiä itse seinässä. Ja laudat tulevat tukevasti, koska välirimat on kiinnitetty seinän pystykoolauksiin. Välirimojen käsittelyyn käytin harmaaksi sävytettyä saunasuojaa. Kuivumisen jälkeen merkitsin rimoihin kiinnitykohdat.

Alkuperäinen ajatukseni oli, että kokoan tehosteseinän valmiiksi ulkona ja sitten se vaan kannettaisiin paikoilleen. Mittailin välirimojen paikat ja merkitsin tarralapuilla seinän koolauskohdat, jotta näen ettei ruuvit menisi päällekkäin. Lautojen kiinnittämiseen käytin hobauruuveja, koska ne eivät pureudu niin tiukasti lautaan, jotta tämä halkeaisi. Ja ovathan ne näiden lautojen pinnalla kivemman värisetkin.

Siinä sitten ruuvaillessani tulinkin toisiin ajatuksiin, eli tämä työvaihe oli turha :D Tai no, ei aivan täysin. Nythän minulla olisi valmiit ruuvinreiät heti oikeilla kohdilla. Sitten vain irrottamaan ruuvit ja repimään viidakkotapettia irti seinästä.

Tapetinpoiston jälkeen, kiinnitin tilalle mustaa lahjapaperia. Tähän voi käyttää mitä tahansa tummaa, mieluiten mattaa materiaalia, vaikka kangasta. Tarkoitus on, ettei vaalea seinä näy lautojen raoista. Minä satuin löytämään kaupasta täysin mustaa lahjapaperia ja päädyin siihen. Se oli helppo niitata seinään, eikä maksanut paljoa. Piiloonhan se jäisi, joten turha laittaa mitään kallista materiaalia. Tämän jälkeen kiinnitin välirimat oikeille paikoilleen ja aloin ruuvaamaan lautoja rimoihin. Tämä vaihe eteni nopeasti, koska ei tarvinnut enää miettiä ja mittailla kiinnityskohtia. Senkun ruuvasi ruuvit valmiisiin reikiin.

Ja mitä sitten tuohon ylös jäävään tyhjään kohtaan? No täytyyhän ladossa katto olla. Halusin sen päreistä, joten niitä sitten lähdin metsästämään ja muutaman vinkin avulla niitä sainkin hankittua. Kiitos vielä asianosaisille :) Suunnittelin päreitten latomista ja valitsin sävyä, jolla ne käsittelisin. Jälleen käytin saunasuojaa. Sävyssä päädyin metsälatoon, joka näytti paperilla ja kaupassa olleessa mallipalassa hyvältä. Mutta jälleen kävi niinkuin monta kertaa aiemminkin, ettei lopputulos ollut se, mitä hain. Harmaan kuultosävyt ovat todella vaikeita juuri sen vuoksi, etteivät ne vastaa luvattua. Siksi olisikin hyvä tehdä kokeiluja, ja vähän "omia" seoksia myös. Tähän en kuitenkaan nyt ryhtynyt. Käsittelin tällä ja mietin sitten myöhemmin, laitanko kenties päälle jotain.

Kun päreet olivat kuivuneet, ladoin kaksi kerrosta päällekkäin. Mittailin ja mallailin tukiverkkoa alapuolelle. Kun olin päättänyt järjestyksen, liimasin päreet toisiinsa. Saman tein toisen kerroksen päreille ja lopuksi liimasin vielä nämä kaksi kerrosta yhteen. Ja kun en muuta keksinyt, hain kukkapenkistä mukulakiviä painoksi :) Liima oli sellaista voimaliimaa, jonka olen todennut aiemmin hyväksi. Kuivuu kyllä nopeasti, mutta vahvan lujuuden saavuttaa vuorokaudessa. Tässä vaiheessa kiinnitin myös tukiverkon liimalla päreisiin. Painoina jälleen kivet ja lisäksi sisustuskirjat, koska ne ovat tunnetusti painavia. Tässä vaiheessa painoa tarvittiin enemän, jotta verkko muotoutuisi paremmin päreen kuperaan muotoon. Taas odottelin vuorokauden ja sitten otin mittoja kolmatta pärekerrosta varten.

Kahden alimman pärekerroksen päreet annoin olla samanpituisina keskenään, mutta kolmannen kerroksen päreet sahasin kuviosahalla muita lyhyemmiksi, jotta katon kokonaissyvyydestä ei tulisi liian pitkä. En halunnut, että pärekatto peittää kovin suurta alaa seinälaudoista. Sitten vain liimaamaan taas päreitä toisiinsa ja kolmatta kerrosta kiinni toiseen pärekerrokseen.

Sitten alkoikin työläin ideointi, sillä vielä en ollut kauheasti antanut ajatusta sille, millä ihmeellä laittaisin pärekaton kiinni seinään. Mietin erilaisia saranoita, koska niillä saisi katon oikeaan kulmaan. Yksi vaihtoehto olisi jotkut raudat, jotka vääntäisi tiettyyn kulmaan. Mutta eihän minulla ole hitsausvälineitä. Hankaluuksia oli löytää myös sitä oikeaa kulmaa. Ensin oli selviö, että se olisi 45 astetta, kuten lähes kaikki muukin laitetaan raksoilla aina tuohon kulmaan. Tätä oli vaikea hahmottaa, kun ei päässyt testaamaan. Pärekatostani oli kuitenkin tullut sen verran painava, että aloin myös huolestua sen pysymisestä yläilmoissa sekä siitä, pysyvätkö päreetkään lopulta paikoillaan. Tulisiko koko hökötys alas.

Tämä ajatus sai pohtimaan seinäänkiinnitystä uudella tavalla. Laittaisin seinään koukut, joiden varassa pärekatto roikkuisi. Näin sen saisi mallattua oikeaan kulmaankin. Siispä kiinnitin päreisiin kierretangon, johon pyöritin muutaman mutterin sitä varten, että tanko pysyisi hieman irrallaan päreistä. Tangon kiinnitin nippuseiteillä päreitten tukiverkkoon.

Alkoi jo epäilyttämään verkonkin pysyminen, joten niittailin sitä päreisiin varmistaakseni asian. Lopulta porasin päreisiin pienen pienet reiät, joista pujotin rautalangan. Rautalangalla varmistin, että kierretanko kiinnittyy myös päreisiin eikä vain tukiverkkoon. Ohut rautalanka ei erottuisi valmiista pärekaton pinnasta kuitenkaan helposti.

Jäljellä oli siis enää viimeistelyvaiheet. Koukut kiinni seinään oikeisiin kohtiin sekä valolistan kiinnitys led-valaistusta varten. Olin leikannut muovisesta sähköjohtokourusta pohjan, jonka ruuvasin pienillä ruuveilla poikkilautaan. Tämän poikkilaudan kiinnitin kulmaraudoilla lautaseinäni yläosaan.

Sitten vain led-nauha kiinni muovilistaan omalla tarrallaan ja muuntaja kiinni seinän sivuosaan. Ja miten kävi sen katon kaltevuuden ja etenkin, millä se toteutettiin? No ratkaisu oli lopulta helpompi, ja löytyi lähempää, kuin olisin osannut kuvitella: heinäseipään pätkät. Mikä loistoidea ja istuu kuin nenä päähän kokonaisuuteen. Toki eihän ne edestäpäin edes näy :)

Ja niin vain tehosteseinäni valmistui, lukuisten työvaiheitten jälkeen. Täytyy sanoa, että muutaman kerran kyllä usko loppui koko touhuun. Mutta nyt on jälleen yksi toive toteutettu. Tässä vielä kuvat ennen ja jälkeen.

Jännä nähdä, mitä seuraavaksi keksin. Nyt toivotan kaikille mukavaa ja värikästä syksyn jatkoa seuraavaan postaukseen saakka!