Crafts and design teacher meeting - Matka Rendsburgiin osa 4.

Reissumme kolmannen päivän iltapäivä jatkui piskuisessa Meldorfin kylässä, jossa tosiaan törmäsimme suomalaiseen kahvilaan Café Saimiin. Vierailimme myös Lenzin upeassa sisustusliikkeessä, jossa oli tarjolla laajan sisustustekstiili- ja tapettivalikoiman lisäksi verhoilupalvelua. Kylän keskustassa oli toinen toistaan kauniimpia historiallisia rakennuksia, joten arvaatte varmaan, kenen kamera lauloi kaiken aikaa. En liitä tähän postaukseen näitä rakennusarkkitehtonisia aarteita, ne vaativat ihan oman juttunsa sitten aikanaan. Neljäs päivä oli vapaapäivämme, koska kaikki viettivät vappua. Niin mekin ja, mihin kulttuurinnälkäisten seuralaisten matka sitten jatkuikaan?

Raumaustatter Lenz, saanko esitellä. Alimmassa kerroksessa myymälätilat, toisessa kerroksessa ompelimotilat ja ylimmässä kerroksessa asuintiloja. Sisäpihan puolella on vielä erillinen rakennus, jossa toteutetaan huonekalujen entisöintejä ja verhoiluja. Liiketilat olivat niin isot, että he saivat esille myös hyvin omia ompelu- ja verhoilutuotteitaan.

Ja sitten, hyllyt pullollaan tekstiili- ja mattomalleja. Tietysti siistissä järjestyksessä, saksalaiseen tapaan. Vaikka tavaraa oli paljon tarjolla, oli myymälässä silti tilaa liikkua. Kaikki oli todella siististi esillä ja siellä täällä oli kauniisti esillepantu myössisustusvinkkejä asiakkaita varten.

Jos oli sisustusliike hieman syrjemmällä Meldorfin keskustasta, niin mikäs se tupsahtikaan eteemme, kun kiertelimme keskustan kujia. Ihka aito suomalainen kahvila, Café Saimi, ja sinnehän oli piipahdettava. Omistaja oli oikein iloinen saadessaan vieraita entisestä kotimaastaan. Olisimme voineet turista vaikka kuinka, mutta pakko oli vain jatkaa matkaa. Edessämme oli vielä pitkähkö paluumatka hotellillemme ja ilta alkoi jo tulla vastaan.

Ja sitten siihen kulttuurinnälkäisten matkailijoiden "vapaapäivään". Neljännen päivän aamuna otimme allemme vuokra-automme ja suuntasimme nokkamme kohti uutta kaupunkia ja uusia nähtävyyksiä. Ensimmäisenä tutustuimme Schleswigissä sijaitsevaan museoon, eli Schloss Gottorf Landes Museen.

Museon läheisyyteen liittyi barokki-puutarha, jossa kaikki istutukset oli istutettu säntillisesti, barokkimaiseen tyyliin, omiin aidattuihin alueisiinsa. Ja näitähän riitti, silmänkantamattomiin samassa tasossa kuin myös pengerrettynä eri tasoihin. Puutarhan näkötorni oli harmillisesti juuri remontin alla, joten sitä peitti suojamuovit. Sisällä pääsimme toki käymään.

Puutarha-alueet muodostuivat erilaisista kasveilla toteutetuista vapaista kuvioista, joissa tehosteina oli käytetty myös erivärisiä kivimurskeita. Siis varsinaisia taideteoksia. Ja vaikkei puutarha ollutkaan aikaisen kevään vuoksi kukkaloistossaan, löysimme silti myös kukkivia kukkia. Leveitä kävelyreittejä koristivat toinen toistaan kauniimmat suihkulähteet, nekin barokille tyypilliseen tyyliin muotoiltu.

Museon yhteydessä oli myös erillinen viikinkimuseo ja tokihan sielläkin piti piipahtaa. Näyttävimpänä esillä oli vanha viikinkilaiva, jonka massiivinen koko ei oikein pääse näissä kuvissa oikeuksiinsa.

Aika kului siivillä, mutta ehdimme piipahtamaan pikaisesti vielä yhdessä vanhassa kirkossa, jossa oli useita kauniita alttareita. Tässä niistä yksi. Todella upea käsityötaidonnäyte. Olisi hauska tietää, kauanko tämän valmistumiseen on mennyt. Kirkossa myytiin myös kirkkoviiniä, jota toki tuli maistiaisiksi ostettua. Olihan meillä matkamme viimeinen ilta edessä, ja miten tätä upeaa reissua voisi paremmin juhlistaa kuin nauttimalla kirkkoviiniä :)

Vielä ennen paluuta hotellillemme kävimme vierailulla eräällä taimitarhalla. Olimme aiemmin viikolla saaneet kutsun saapua sinne. Taimitarhan omistaa Frau Glade miehensä kanssa. Rouva on suomalaissyntyinen ja oli aikoinaan 46 vuotta sitten muuttanut Saksaan työn perässä. Ja niin kuin usein käy, jäi hän sille tielleen löydettyään nykyisen miehensä. Rouva oli kuullut koulun kautta tulostamme Rendsburgiin ja eräänä päivänä hän tuli varta vasten meitä kutsumaan luokseen kyläilemään. Eihän tällaista kutsua ja toivetta voi jättää täyttämättä. Ja ilo oli kyllä molemminpuolinen. Näimme taimia ja kukkia jos jonkinlaisia ja kuulimme hauskoja tarinoita mm. rouvan elämänvaiheista Saksassa.

Matkamme viimeinen päivä oli varattu kotiinpaluulle. Todella antoisa ja ikimuistoinen oli tämä retkemme. Haluankin kiittää matkakumppaneitani Veeraa, Evaa, Sirpaa, Paulaa ja Aria. Erityisesti Paulaa, joka mahdollisti matkan omalta osaltani ja Veeraa, joka mahdollisti koko matkan toteutumisen ja hoiti kaikki järjestelyt. Erityiskiitokset kuuluvat tietysti isännillemme ja emännillemme Saksassa, joten Vielen Dank: Marko Krahmer, Gerhard Gruchot, Jens Grzonlowski, Inga Frank, Nina Sickmann und Frau Glade.

Seuraavalla kerralla siirrytäänkin Seinäjoen asuntomessukohteeni tarinaan. Siihen asti kaikille oikein aurinkoista kevään alkua ja pääsiäisen aikaa!